Tuntuu oudolta miettiä viimeistä kulunutta vuotta, mitä siitä jäi käteen ja mitä sinä vuonna tapahtui. Uutena vuotena tältä kysyttiin mikä tämän kuluneen vuoden paras juttu on ollut. En keksinyt mitään, osuutta asiaan saattoi kyllä olla heikolla uuden vuoden vietto hapella. Ehkä muutama siideri liikaa (: Mutta mieleen ei tullut tosiaan yhtään mitään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jälkeenpäin mieleen tuli kyllä asioita jotka jäävät mieleen vuodesta kakstuhattaseittemän. Muutto Helsinkiin, uusi kämppä, opiskelupaikka ja työ olivat ehottomasti konkreettisimmat tapahtumat.

Ihmissuhde rintamalla tästä vuodesta jäi käteen ero pitkäaikaisesta teiniajan rakkaimmasta ystävästä, me molemmat uskottiin ihan oikeasti, että vielä vanhainkodissa vedetään vierekkäisissä keinutuoleissa. Mutta ei mennyt elämä niin, liikaa riita ja pahaa mieltä. Liikaa painolastia jota ilman on vain niin paljon helpompi. Onneksi tän rinnalle löytyi uusi ihana rakkauspakkaus. Tyttö jonka kanssa en ikinä ajatellut ystävystyväni. Toisin kävi, tän sielunkumppani on löytynyt ja kymmenen neliön huone saanut sitä myöten toisen asukkaansa (: Monet naurut naurettu ja itkutkin itketty, miljoonat känniääliöinnit suoritettu ja hippipoikien isku strategiat kehitetty.

Ainut missä kuluneena vuonna ei suuremmin ole mitään tapahtunut onkin tämän neidin rakkauselämä. Tyhjää, tyhjää aina vaan. Oliskohan kyseisiä strategioita hieman vielä hiottava (:  Onhan niitä säätöjä ollut, muttei sellasia turhia, mitättömiä, ei missään tuntuvia juttuja voida laskea, eihän voidakaan? Ei kerrassaan mitään mikä olis saanut villasukat pyörimään jaloissa vielä seuraavallakin viikolla. Paitsi yksi poika, muttei sitäkään lasketa. Oikeastaan se poika kuuluisi osioon vuoden kakstuhattaseittemän onnettomin rakkaustarina. Vanha ystävyys meni vähän muuttumaan suuntaan hoito. Ja tää vähän niinku rakastu, mut tää ajatteli pitää sen omana tietonaan kun ei se toinen oikein tainnut. Suomeks sanottuna oon ihan paskana.